1.2.

Seurakuntajärjestelmää kehitettävä

Kirkkomme nykyistä paikallisseurakuntajärjestelmä on täydennettävä. Kansankirkon perustyön hoitamisen kannalta se on tarkoituksenmukainen. Mutta Helsingin metropolialueella se on liian jäykkä. Täällä ihmisten luonnolliset yhteisöt eivät muodostu asuinkatujen mukaan. Tulee tehdä mahdolliseksi pysyä entisessä seurakunnassaan vaikka muuttaakin asuinpaikkaa seurakuntayhtymän sisällä. Ei ole mitään mieltä, että on luovuttava tutusta seurakuntayhteydestä kun muuttaa kadun toiselle puolelle. Seurakuntien välillä saa olla kilpailua jäsenistä. Helsinki-mission Olli Valtonen on tehnyt kannatettavia ehdotuksia.

Nuorten aikuisten vieraantuminen ja eroaminen kirkosta on tunnetusti suuri ongelma. Eroaminen tapahtuu usein juuri opiskeluvaiheessa, kun siirrytään vieraalle paikkakunnalle. Siellä on vaikea päästä sisään uuteen seurakuntaan lyhyen opiskeluvaiheen aikana, kun asunto vielä usein muuttuu. Tulee tehdä mahdolliseksi perustaa korkeakoulupaikkakunnille erillisiä opiskelijaseurakuntia. Ne voisivat samalla muodostua tapaamispaikoiksi opiskelijoille. Muistan itse kuinka merkittävä oli tässä suhteessa nuoruuteni Ylioppilaitten Kristillinen Yhdistys (YKY).

29.1.

Kansankirkko, ei valtiokirkko

Kirkolliskokous on kirkon eduskunta, se päättää kirkkolaista ja kirkkojärjestyksestä sekä kokonaiskirkon taloudesta. Yksityisen seurakunnan tai seurakuntayhtymänkään talouteen se ei muuta tietä voi paljoakaan vaikuttaa.

Meidän kirkkomme ei ole valtiokirkko. Valtiokirkko näet merkitsee, että valtio päättää kirkon asioista. Sellainen on Tanskassa ja Norjassa. Meidän kirkkomme on lainsäädännössään itsenäinen, se nimittää itse piispansa ja päättää taloudestaan. Kirkkolain tosin päättää eduskunta. Mutta se voi vain hyväksyä tai hylätä kirkolliskokouksen esityksen, ei muuttaa sitä. Käytännössä se merkitsee, että kirkko itse päättää sitä sitovista säännöistä. Kirkolliskokous päättää kirkkolain puitteissa ilman eduskuntaa sisäisiä asioitaan käsittelevästä kirkkojärjestyksestä. Tämä kirkon julkisoikeudellinen asema on turvattava.

Näistä syistä kirkkomme ei ole valtiokirkko. Kun viime aikoina on taas vaadittu kirkon erottamista valtiosta, täytyy todeta vaatijoitten olevan paljon ajastaan jäljessä. Kirkko näet on jo erotettu valtiosta. Parhaiten meidän järjestelmäämme kuvaa termi kansankirkko. Valtio käyttää kirkon palveluksia monessa asioissa, mm. puolustusvoimissa ja vankiloissa. Mutta ne ovat sen asioita.

Valtio on antanut kirkolle tehtäväksi hautaustoimen hoitamisen. Siitä seuraa maamme kauniitten hautausmaitten ylläpito. Kirkko pitää yllä arvokkaita kulttuurihistoriallisia rakennuksia. Näitten tehtävien vuoksi on oikein, että kirkko saa osuuden yhtiöitten valtiolle maksamasta verosta.

Vuoden 2000 perustuslaki vaatii tekemään korjauksia kirkkolakiin siirtämällä sinne osia kirkkojärjestyksestä. Siitä seuraa kirkkolain remontti. Uuden kirkolliskokouksen on pidettävä huolta siitä, että kirkkolakiin siirretään kirkkojärjestyksestä asioita mahdollisimman vähän. Muutoin kirkko byrokratisoituu lisää.

Kansankirkkomme on erittäin arvokas tekijä Suomen yhteiskunnassa. Kristilliset hyveet, rehellisyys, oikeudenmukaisuus, halu auttaa pienempiä, lähimmäisenrakkaus, vanhempien kunnioittaminen, uskollisuus avioliitossa, velvollisuudentunto, ovat juuri sitä mitä yhteiskuntamme tarvitsee. Ympäristökysymysten tultua ajankohtaisiksi on syytä muistaa, että kristinusko on aina tähdentänyt vaatimattoman elintavan arvoa. Kirkkomme on kansamme terveen elämän kannalta erittäin tärkeä.