3.2.

Arkkipiispan valinnassa koko maa saatava mukaan

Arkkipiispan valintatavan uudistaminen on välttämätöntä. Vanhan perinteen mukaan arkkipiispa on piispojen joukossa primus inter pares, ensimmäinen vertaistensa joukossa. Sen tähden arkkipiispan vaalissa suuri enemmistö on annettu Turun arkkihiippakunnan valitsijoille.

Arkkipiispasta on kuitenkin yhä enemmän tullut koko kirkon johtaja ja symboli. Hänen puoleensa media kääntyy halutessaan kuulla kirkon kannan. -- Paras vertaistensa joukossa arkkipiispa on vain siinä mielessä, että hänellä ei ole käskyvaltaa muissa hiippakunnissa.

Perinteisen valintamenettelyn merkitys muuttui ratkaisevasti, kun arkkipiispan avuksi 1998 perustettiin Turkuun toinen piispanvirka. Arkkihiippakunnan hoito on nyt jaettu tämän uuden Turun piispan ja arkkipiispan kesken siten, että piispa hoitaa pääosaa hiippakunnasta. Arkkipiispan aluetta on vain Turku ympäristöineen jotta hän voisi omistautua koko kirkon yhteisiin tehtäviin.

Arkkipiispaa valittaessa valitsijoista hänen alueeltaan tulee 27 %, piispan alueelta 43% ja koko muusta maasta vain 30 %. Tästä seuraa, että Turun piispalla on arkkipiispanvaalissa ylivoimainen kotikentän etu, koska hiippakunnan maallikkovalitsijat tuntevat hänet parhaiten. Ja heillä on siis lähes puolet äänimäärästä.

Arkkipiispan tehtävä vaatii niin paljon kokemusta, että yleensä siihen tehtävään tulisi valita joku jo virassa toimivista piispoista. Muista hiippakunnista tulevien on kuitenkin nykyjärjestelmässä hyvin vaikea kilpailla Turun piispan, "oman" piispan, kanssa.

Arkkipiispan vaali on muutettava siten, että hänen kaitsenta-alueellaan on puolet valitsijoista ja toinen puoli maan muilla osilla, Turun piispan alue mukaan lukien. Vain siten voidaan saada valinta tasapuoliseksi. -- Vaikka sukuni on Satakunnasta, en pidä oikeana antaa sinne valtaa valita kirkkomme johtaja.