04.02
Myös piispanvaali on uudistettava

Lähivuosina useita piispoja siirtyy eläkkeelle. Piispa on hiippakunnan keskeinen johtaja. Valitettavasti piispan valinta kirkossamme ei toimi tyydyttävästi vaan vaatii uudistamista. Piispahan valitaan siten, että äänioikeutettuja ovat hiippakunnan kaikki papit ja yhtä monta maallikkoa.

Seurakuntaneuvostot valitsevat keskuudestaan maallikkovalitsijat, joita yhdessä hiippakunnassa on viidensadan paikkeilla. Kun seurakuntaneuvostojen jäseniä on paljon enemmän kuin hiippakunnassa pappeja, neuvostot joutuvat valitsemaan keskuudestaan muutaman, jolle annetaan oikeus äänestää. Edustajan valinta on siten kaksi kertaa välillinen. Eikä neuvosto ei voi antaa edustajilleen sitovaa ohjetta ketä äänestää.

Käytäntö on osoittanut, että maallikkovalitsijain on hyvin vaikea saada riittävää informaatiota niistä johtavista papeista, jotka ovat parhaiten sopivia piispaksi. Valinta riippuu nykymenetelmässä oleellisesti siitä, kenellä on tehokkain tukiryhmä. Valitsijan on vaikea todeta, kuka ehdokkaista on sopivin hiippakunnan hengellinen ja hallinnollinen johtaja.

Kirkon vanha ja hyvä perinne on, että hiippakunnan johtajaksi ei pyritä vaan piispanvirkaan kutsutaan. Tämä periaate tulee edelleen säilyttää. Nykyinen vaalitapa toimisi kuitenkin kunnolla vain mikäli piispaehdokkaat itse osallistuisivat vaalitaisteluun valtiollisten vaalien tapaan. Siihen ei missään tapauksessa saa mennä. Piispanvaali ei saa muodostua kirkolliseksi presidentinvaaliksi, jossa ehdokkaat kehuvat itseään.

Nykyinen vaalitapa on niin huono, että sellaisella ei mikään pörssiyhtiö valitsisi johtajaansa. Vaalitapa tulee uudistaa. Edellä mainitut ehdot täyttyvät vain, jos vaali uskotaan pienemmälle ryhmälle, joka voi keskuudessaan harkita sopivia ehdokkaita, keskustella heidän kanssaan ja hankkia heistä tietoa. Parhaiten sellaiseksi elimeksi sopii hiippakuntavaltuusto, jota pappien ja maallikkojen tasapuolisen osuuden saavuttamiseksi laajennettaisiin kutsumalla siihen papistosta lisäjäseniä.