perjantai 8. helmikuuta 2008

MITÄ UUDEN KIRKOLLISKOKOUKSEN PITÄÄ TEHDÄ

Helmikuun 8.
Kirkkomme yhtenäisyys säilytettävä


Täytyy panna vastalause, kun nyt on oikein oikeustieteen väitöskirjoin todistettu, että kirkolliskokouksen päätös pappisviran avaamisesta naisille oli väärä. Olin itse aikanaan tekemässä tuota päätöstä. Enkä kadu. Muutama vuosi myöhemmin olin päättämässä, että piispanvirka avataan naisille. Olen sitten ollut valitsemassa naista kappalaiseksi seurakuntaamme. Naiset ovat onnistuneet hyvin pappisvirassa. He ovat olleet erinomainen lisä kirkkomme papistoon.

Päätöstä tehdessämme uskoimme, että kiistat vähitellen rauhoittuvat ja vastustajat tulevat ratkaisun taakse. Valitettavasti näin ei ole tapahtunut. Tilanne vaikeutui olennaisesti kun Oulun silloinen piispa Olavi Rimpiläinen vihki papeiksi miehiä, jotka vakaumuksensa perusteella eivät voineet toimia yhteistyössä naispappien kanssa.

En voi yhtyä käsitykseen, että nainen pappina olisi epäraamatullista. Uudessa Testamentissa ei näet vielä ole nykyistä papin virkaa. Se kehittyi vasta vähitellen, kun seurakuntien ja kirkon oli pakko organisoitua. Minun on vaikea ajatella, että Jeesus ei olisi hyväksynyt naista papinvirkaan. Yhteistyöstä alttarilla kieltäytymistä en hyväksy.

Tuon sanottuani totean kuitenkin, että tunnen monia naispappeuden vastustajia ja kunnioitan heidän vakaumustaan. Heissä on paljon hurskaita vakavia kristittyjä. Kirkollamme ei ole varaa menettää heitä ja jakautua kahdeksi kirkoksi. Meidän on löydettävä jonkinlainen modus vivendi, ratkaisu jolla he voivat toimia kirkossamme.

Ei kommentteja: